Yli esteiden
Joonas käveli taas naapuruston ohi katsellen erään tietyn talon ikkunoista sisään. Oli hämärää ja kadut olivat aivan autiot. Hän pysähtyi talon portille ja jäi katsomaan ikkunan vieressä olevaa henkilöä.
- Ompa siinä upea olento, hän ajatteli ääneen.
Hetken hän vielä katseli, lähetti haikean katseen ja lähti hitaasti juoksemaan kohti kotia.
Taina istui pöydän ääressä lukemassa dekkaria. Kello oli pian yhdeksän. Hän oli huomannut sen pojan taas katselemassa portilla heidän talolleen päin.
- Hän ei taida tietää, mikä minä oikeasti olen, Taina puheli itsekseen.
Jonkin ajan kuluttua hän huomasi pojan lähteneen ja meni itsekin jo nukkumaan. Huomenna tulisi pitkä päivä.
- Joonas! Sunhan piti mennä tänään työharjoitteluun. Kello on jo kymmenen. Ylös! äiti kailottaa.
- Mutsi hei, onko ihan pakko huutaa? Vähemmälläkin metelillä heräisi, Joonas mumisi. Mutta pian hän olikin ylhäällä ja söi pikaisen aamiaisen ennen lähtöä. Hän ei saisi myöhästyä, sillä tämä mahdollisuus saada töitä saattaisi olla viimeinen.
Taina oli herännyt jo aikaisin kukonlaulun aikaan. Nyt hän oli lähdössä kaupungille ja sen jälkeen työharjoitteluun. Saisiko hän töitä? Mitä jos ei? Mihin hän sitten menisi? No se on sen ajan murhe, nyt hän ainakin menisi kaupungille.
Kaupungilla:
- Hei Taina! Mihis matka? Jäätkö meidän seuraan, Essi kyselee Lassin istuessa kaupan edessä.
- Moro, hmmm, voisin vaikka jäädäkin, Taina vastaa mietteliäänä.
- Onks sulla treffit tänään, kun oot nuin siististi pukeutunut? Lassi naurahtaa.
- Mitä? Ei, ei oo. Mutta mulla on työkkäri kohta, Taina vastaa nopeasti.
- Mä tästä lähdenkin.
Vanhainkodilla:
-Olet viisi minuuttia myöhässä, olikos nimesi Joonas? Taisi olla. No, ei se mitään, olkoon tämän kerran. Noniin, tuoltahan se toinenkin oppilas tulee. Olet myöhgässä, mutta aloitetaan, vanhainkodin johtaja selostaa.
- Hmm..sorry kun kesti, mutta jäin auttamaan erästä vanhusta tien yli, Taina selittää.
- No, se on sitten asia erikseen, mutta Joonaksen myöhästymisen syy on katsomatta, mies toteaa.
- Niin tuota, mä nukuin pommiin.. Joonas punastelee.
- No, toivottavasti se ei toistu. TUlkaapas perässä. Menemme työhuoneeseenne, jonne voitte jättää tavaranne, ja sitten teemme kierroksen talossa, mies vastaa. Hänen nimensä muuten on Teppo.
Kierroksen jälkeen Joonas ja Taina ovat kahdestaan työhuoneessa järjestämässä tiedostoja.
- Hmm... Mitäs sulle kuuluu? Tai siis miten on mennyt? Joonas kysyy.
- Hyvää, sulle? Taina vastaa.
- Ihan hyvää, tiedäksä, mä taidan...taisiis...hmm..Lähdetkö illalla jonnekin? Vaikka leffaan... Joonas yrittää selittää.
- Siis ootko ihan varma? En ole sitä mitä luulet, Taina sanoo.
- No olet kaunis nainen, josta olen pitänyt jo monta vuotta, tutustuttiin yläasteen jälkeen, muistatko? Joonas kertoo.
- Kröhön, oisi varmaan korkea aika kertoa, että en ole nainen vaan mies. Ja mäkin pidän systa, Taina hymyilee viekkaasti.
- MITÄÄH!? Siis, et näyt siltä ja ootko sä... sä oot homo? Joonas kauhistuu.
- Niin, entä sitten? Tunteethan on tärkeämmät, kuin se mitä oikeasti on? Vai mitäs muuta? Taina kertoo tyynen rauhallisesti.
- Joo, mutta oli tuop aikamoinen uutinen... Joonas sanoo.
- Hmm, mutta mä meen nyt, Taina sanoo.
- Joo, moikka vaan, Joonas mumisee.
Parin viikon päästä:
- Moi Taina, mitäs sulle kuuluu? Joonas kysyy.
- Hyvää, sulle? Taina vastaa.
- No, olen vähän miettinyt, oon päässyt yli esteen..eli jos sulle käy, voitais mennä leffaan, Joonas hymyilee.
- Eli myönnät olevasi samanlainen kuin minä? Taina kysyy.
- Joo, mä kuitenkin loppujen lopuksi olen ihastunut suhun, Joonas myöntää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti