The understanding of my soul, my mind and my heart.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Pää hajoo 29.9.2013

Mitäs mun viikkoon on kuulunut? Eipä oikeastaan mitään normaalista poikkeavaa.
Töitä ihan tajuttoman paljon, ja kiireitä kerhoihin ja keikkatyöhommiin. Piti käydä yks kuvauskeikka heittämässä vaihteeks, mutta se siirtyikin ensi viikkoon. Hirveä härdelli tän yltiömäisen tavaramäärän kanssa. Kusari niitä varmimmin odottaa, mutta ei oo mitään mitä sinne raaskisin viedä. Ei kukaan niitä ostakaan ja meillä ei ole missään tilaa niille. Mä oon ihan hermoraunion partaalla. Äkäilen ja itken kun mikään ei onnistu ja oon vaan vaivaksi kaikille ihmisille. Onneks rakas jaksaa mua ja tsemppaa. Mä yritän tsempata kokoajan, koska en halua että rakkaan viikonloput on ikäviä mun takia. Aina ne vaan tuppaa olemaan osittain itkua ja äkäilyä..Onneks on paljon niitä hyviäkin hetkiä (: On mulla onneksi kaksi vapaailtaa ollut tällä viikolla. Ei oo ollut pakollista ja aikataulutettua menoa mihinkään. Ehtinyt vähän harrastella ja näperrellä kaikennäköstä.
Tuli leivottua eilen mustikkapiirakkakin pitkästä aikaa. Ens viikosta tulee yhtä stressiä ja todennäköisesti kahdesta sitäseuraavastakin. Menen uuteen työssäoppipaikkaan, jonne kaikki meidän luokkalaiset menee kolmen ryhmissä. Jännittää ihan sikana ja mulle ei ees oo kerrottu riittävästi käytännön asioista. En esimerkiksi tiedä miten syödään. Eli siis pitääkö olla omat eväät, tuleeko ne koululta vai onko siellä ruokala. Jes...





Nalleilla karhulla ja porolla hieman tiivis tunnelma..

Mummo osti <3 6,90€ / KPL

Taas tällänen laminaattitaulu



sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Vähän kuulumisia 22.9.2013


Ei oo tullut taas vähään aikaan postailtua. Jotenkaan ei innosta jokapäiväinen blogin kirjoittaminen tai ylipäätään kuvaaminen. Silloin tällöin tulee otettua muutama kuva, mutta niin vähän ettei viitsi laittaa samana päivänä. Laitan sitten useamman kuvan postauksia tälleen joskus ja kerron sitten kuvaan liittyen jotakin. (:

Ostin kaksi ensipäiväkuorta. Toisen mulle ja toisen rakkaalle. Näin kaupungilla kaupoilla käydessäni postin ohi mennessä kyltin Angry Birds merkeistä ja kävin sitten nää hakemassa (: Aika tyyristä, 5,80€ / KPL

Pari kaunista koristekukkaa pelastin läjän muun tarpeellisen ja arvokkaan tavaran mukana poltolta.

Kolme seuraavaa kuvaa ovat Lidlin avajaisista 3,5 viikon remontin jälkeen. Pääsin ENSIMMÄISENÄ sisään ovista! ^^



Jälkkäriä rakkaan kanssa

Aamupala

Reiteen jäi kiva tatuointi sohvasta..kyllä, tämä on reidestäni

Uusi harrastukseni. Sponsoroijana mummo


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Tulethan pian kotiin, rakas?



Ajan pimeään pihaan myöhään illalla.
Pihavalo syttyy viiveellä.
Talo näyttää niin synkältä.
Niin luotaantyöntävältä.

Pysäköin kiveyksen päälle ja kävelen kohti ovea.
Ovea, joka huutaa mene pois.
Kaivan avaimen taskustani.
Käännän sitä lukossa,
joka naksahtaa pahaenteisesti.

Ovi aukeaa ja pimeys hyökyy päälleni.
Sukellan siihen painaen nopeasti valokatkaisijaa vieressäni.
Valo syttyy.
Se pakottaa pimeyden alas kellariin.
Pois ympäriltäni.
Mutta se ei ole vielä kokonaan poissa.
Se odottaa minua portaiden yllä.
Kotioven takana.

En haluaisi mennä sinne.
En haluaisi mennä kotiin.
Siellä on pimeää.
Siellä on tyhjää.
Niin kovin kylmää.

Missä olet rakkaani?
Missä olet turvani?

Olet poissa.
Et lopullisesti.
Mutta tarpeeksi paljon,
että tunnen itseni turvattomaksi.
Niin pieneksi ja heikoksi.
Pelokkaaksi.

Avaan oven ja astun sisään.
Kuten tiesinkin,
on niin pimeää ja kylmää,
että pääni huutaa mene pois.

Suljen oven perässäni.
Laitan valot päälle.
Se vie pimeyden.
Kylmyys jää.

Laitan takkaan tulet.
Käperryn vilttiin.
Kylmyys ei katoa.
Se pysyy.

Tajuan, että se tulee minusta.
Minun sisältäni.
Minä olen kylmä.
Koska sinä et ole kanssani.
Et ole lämmittämässä minua.
Olet liian kaukana.
Rakkaani sinä olet liian kaukana.
Minä jäädyn tänne.

Elämäni on niin tyhjää ilman sinua.
Tämä on liian pitkä aika olla erossa.
Se hajottaa minua.
Se hajottaa meitä.

Emme enään jaa arkea yhdessä.
Emme nukahda toistemme viereen.
Emme herää aamuisin yhdessä.
Et ole minua vastassa,
kun tulen töistä kotiin.
Sinä et tule kotiin,
vaikka minä odotan sinua.
Emme syö yhdessä.
Emme vietä aikaa yhdessä . . .

Minä niin ikävöin sinua.
Läheisyyttäsi.
Ikävöin meitä.
On vain minä.
Ja sinä.
Mutta ei meitä.

Rakastan hetkiä kanssasi.
Ne pienet hetket,
jotka saan jakaa kanssasi,
ovat ihania.
Vaikka riitelisimme,
kaipaan niitä.

Mutta riidat rikkovat meitä nyt.
Siksi koska näemme niin vähän.
Niitä ei saisi olla.
Yleensä ne johtuvat minusta.
Koska olen vaikea.
Koska olen rikki.
Anteeksi.

Minä en ehdi parantua niin pienessä ajassa.
Jos sitä voi edes sillä sanalla kuvata.
En ehdi saada onnesta pysyvästi kiinni.
Juuri kun olen onnellisempi kuin aikoihin,
sinä joudut lähtemään pois.
Kaikki kaunis katoaa sillä hetkellä.
Olen taas todellisuudessa.
Olen taas yksin.

Se tekee minut kiukkuiseksi.
Turhaudun kaikesta.
Käyttäydyn töykeästi.
En osaa reagoida asiallisesti.
Stressaannun.
En jaksa tehdä mitään.
Luistan kaikesta.

Olen sellainen koska minuun sattuu.
Puran pahaa oloani niin.
Itken.

Minä itken niin paljon.
Minun on paha olla.
Ei ole ketään, jota vasten nojaisin.
Ei ketään, joka lohduttaisi.
Ei ketään, jonka läsnäolo helpottaisi.
Minä haluan sinut kotiin.
Minun luokseni.
Pysyvästi.

Minun on paha olla yksin kotona.
Tämä ei tunnu enään kodilta.
Meidän kodilta.
Ei minulle.
Kun olet täällä,
haluan mennä muualle.
Olla muualla kanssasi.
Tästä talosta on tullut minulle paha paikka.
Paikka, johon en haluaisi tulla.
Jossa en haluaisi olla.

Tulethan pian kotiin, rakas?

Minä odotan sinua.
Odotan että tulet kotiin.
Otan sinut ilolla vastaan.
En päästä sinua otteestani.
Ethän edes yritä pois?
Ethän?



PS. Tänään jäljellä 277 aamua kotiutumiseen

Rainbow Day 15.9.2013

Noniin! Color Week päättyy Rainbow Dayhin, koska sateenkaaressa ilmenevät koko värikirjon skaala (: Toivottavasti tällä viikolla oli edes muutama hyvä kuva. Laadullisesti oli useita huonoja, mutta tarkoitukseni oli saada paljon, mutta myös laadukkaita kuvia, jälkimmäisessä epäonnistuin aika hyvin...mutta Rainbow piristää jokaisen päivää ja se kuvaa kaikkea.

Elämähän on yhtä värien kirjoa, joskus se on mustavalkoista, mutta tasapainona joskus värit loistavat kirkkaampina kuin koskaan! Kiitos Sinulle, joka seurasit tätä viikkoa, ja myöskin Sinulle, joka seuraat muutenkin blogiani! (:

Sateenkaari kuvastaa ELÄMÄÄ!













lauantai 14. syyskuuta 2013

Yellow Day 14.9.2013

Keltainen saa luvan nyt olla ruoan väri. Ruoka on tärkeää minulle, kuten kaikille muillekin kanssaeläjille. Ilman sitä ei selviä elämästä hengistä. Keltainen on myöskin iloinen väri.
 
Keltainen on ILOISUUTTA! 
 
 
















perjantai 13. syyskuuta 2013

Blue Day 13.9.2013


Sininen kertoo minulle vapaudesta. Taivas on sininen ja meri on sininen. Meren sinisyys kirkastuu, kun taivaan sini hehkuu siitä. Sininen rauhoittaa mieltä ja saa olon tuntumaan turvalliselta. Minun silmänikin ovat siniset. Tai olivat. Ne ovat harmaantuneet. Epäilen että pitkäaikaisen masennukseni myötä. Eihän sitä ole todistettu tutkitusti. Mutta jotkin asiat vaan tietää itse.

Sininen on VAPAUDEN väri.