Muistot tekevät muistamisesta kipeää

Toivon että kuuntelette tämän lukiessanne.

Voi kuinka minulla onkaan ikävä sinua . . .

Toivoisin niin kovasti että olisit täällä meidän kanssamme.

Turvassa meidän luonamme.

Olet niin yksin siellä kylmässä maailmassa . . .

Vaikka tuntuu pahalta ajatella sinut yksin siellä,

pienen olennon pimeässä metsässä.

minä tiedän että sinä tulet kotiin.

Minä tiedän että sinä selviät.

Olet rohkea pieni otus.

Mutta muistot sattuvat.

Muistot sinusta.

Muistot tekevät muistamisesta kipeää.

Miksikö?

Siksi että minä kaipaan sinua.

Kaikki muutkin kaipaavat sinua.

Olemme huolissamme sinusta.

Sinua tarkkaillaan.

Sinua etsitään.

Näyttäytyisitpä sinä jollekin.

Jollekin jolle on turvallista näyttäytyä.

En halua sinun joutuvan jonkun pahan ihmisen käsiin.

Enkä ahman hampaisiin.

Mutta olet arka ja varovainen.

Tulet tuskin näyttäytymään kenellekään.

En tiedä haetko mökille vai kotiin.

Kotiin on pidempi matka.

Mökillä kukaan ei välttämättä löydä sinua.

Siellä ei käy kukaan muu kuin mökkinaapuri.

Häntä sinä et tunne, joten hänelle et näyttäydy.

Tekee kipeää ajatella, että ajattelet että sinut on hyljätty.

Jos mökiltä et löydä ketään.

Se ei ole totta.

Sinua ei ole hyljätty.

Sattui onnettomuus.

Harmillinen onnettomuus.

Kissana et ehkä ymmärrä sitä.

Mutta toivon että yrittäisit kotiin.

Kotiin sinä kyllä löytäisit.

Sinulla on hyvä suuntavaisto.

Olet Siperiankissa.

Metsäkissat pärjäävät.

Pidäthän huolen itsestäsi?

Haluamme vielä sinut luoksemme.

Haluamme sitä todella.

Kunpa voisit antaa jonkin merkin.

Merkin että olet hengissä.

Voimissasi.

Ystäväsi on turvallisesti kotona.

Ystäväsi kaipaa sinua.

Ystävälläsi ei ole hätää.

Muutakuin että ystäväsi kaipaa sinua . . .

Ystäväsi on masentunut.

Isäntäsi on myös kunnossa.

Lähellä kävi, mutta kunnossa.

Hänkin kaipaa sinua.

Hänkin on huolissaan.

Minä muistan kehräyksesi.

Pehmeytesi.

Tuuhean turkkisi sormieni välissä.

Tyytyväisen ilmeesi.

Onnellisuutesi.

Muistan kun nukuit vieressäni.

Minä katselin sinua.

Minä rakastin sinua.

Minä rakastan sinua.

Nyt näen vain valokuvasi.

Muistan kun leikimme yhdessä.

Muistan sen syntymäpäiväni,

jona toit kuolleen hiirun terassille

silloin en ihan pitänyt siitä.

Nyt minä pidän sitä parhaana lahjana koskaan.

Nyt olisin ikionnellinen, jos toisit minulle päästäisen.

Onnellinen jos tulisit luokseni.

Jos edes olisit sohvan alla piilossa.

Tietäisin sinun olevan siellä.

Turvassa.

Rukoilen puolestasi.

Toivon sinulle voimia.

Minä uskon sinuun.

Me uskomme sinuun.

Rakastan sinua Kulta-Hippu.

Rakastan sinua Igora Hilarion.

Frendeilyy 31.7.2013

Tää päivä onkin menty kymmenen ja puolen tunnin unilla. Vielä ei väsytä vaikka kello on jo yli kymmenen. Kahdentoista jälkeen mun kaveri tuli hakemaan eilen unohtamansa jutun ja sitten lähdettiin käymään sen kanssa Robbarissa. Ainiin kävin mä tän päivän tuntien asiat läpi kirjasta ennen sitä, 45min plakkarissa lisää. Käytiin viel Kirjakaupassa ja Tiimarissa. Kotona mä vaan muistaakseni datasin ja kävin sitten suihkussa ennenkuin lähdin opistolle. Siellä meni aika tosi hitaasti, koska oli eriopettaja. Se eka oli paljon kivempi. Sori vaan... hauska tää kyllä oli, mutta pitkästytti.

Sama kamu, jonka kanssa kävin kaupoilla, haki mut torilta, kun olin käynyt kaupassa ja mentiin Sulkavankoskelle nuorten saunailtaan. Mä kuvailin siellä, en jaksanut vaivautua menemään saunaan vaikka mieli teki. Puhumattakaan uimisesta. Ei oikein laatu rulaa tänää. Pelattiin porukan kanssa ristiseiskaa ja lännen nopeinta "muutama" peli. Toinen kaveri heitti mut ysin jälkeen kotiin ja tässä mä oon kuvia selannu ja kuunnellu musaa. Tykkään tästä kirjottamisesta ihan sikana. Se rentouttaa ja purkaa ajatuksia. Aattelin alkaa eilisen tekstin myötä kirjoittamaan enemmänkin. Kävin etsimässä A4 kokosta kirjamallista "vihkoa". En haluu mitää kierrevihkoo vaan kirjan, johon voin kirjoittaa. Kirjakaupassa oli vaan musta, mutta se oli liian tylsä. Muualta ei löytyny ees sellasta. Onneksi pääsen perjantaina Lahteen, niin ehkä Karismasta löytyisi (: Ainiin, en ole menossa huomenna Korkeasaareen, koska vesisade...Myöhemmin tänään jos maltan, katson Carrien päiväkirjat.

Monta kuvaa ja ei yhtään tarkkaa...laitoin koska fisu suussa

Miss you ! <3

Hope you find the way home

Tälläsiä tarttu mukaan Robbarista

Vain hiekkaa kämmenellä, jonka tuuli puhalsi takaisin aavikolle

Toivon että kuuntelette tämän lukiessanne.

Minun elämäni pyörii jatkuvasti silmissäni ja saa minun pääni särkemään lisää.

Mietin miksi olen tehnyt niin kuin olen tehnyt?

Mikä sai minut tekemään niin? Miksi olin niin . . . epätoivoinen?

Pahinta siitä tekee se, että se ei johtanut tai johda mihinkään.

Ymmärtäisin, jos se olisi johtanut johonkin. Mutta sillä ei ollut mitään merkitystä.

Se oli vain . . . hiekkaa kämmenellä, jonka tuuli puhalsi takaisin aavikolle.

Se ei tuonut mitään muuta kuin tuskaa ja surua kyseisten henkilöiden elämään.

Toisaalta se sai minut käsittämään elämän suurimman tarkoituksen.

Se sai minut ymmärtämään, mikä elämässäni todella on tärkeää ja mitä arvostan ja haluan.

Ymmärtämään minkä eteen teen kaikkeni. Mutta, minun heikkouteni on huolehtia heikoimmista.

Minun taakkani on haluta suojella ja tuoda jotakin kaunista heidän elämäänsä.

Tunnen sen olevan velvollisuuteni. Ihankuin kaikki valta olisi minun käsissäni.

Minun kiroukseni on rakastaa heikoimpia.

En vielä täysin ymmärrä itseäni ja perimmäisiä ajattelutapojani.

Minulla ei taida olla mahdollisuutta ja tahdon lujuutta tutkia itseäni.

Minulla ei ole voimaa kohdata syvintä olemustani.

Murtuisin ennemmin ja saattaisin kaiken tuhoon.

Kunpa tietäisin mistä aloittaisin. Mistä olisi turvallisinta aloittaa?

Mitä olen valmis uhraamaan itseni tuntemisen eteen?

Kestäisinkö sen?

Kestäisinkö totuuden?

Kestäisinkö sen, mitä rakkainpani joutuisivat kestämään?

Tai sen mitä he eivät kestäisi...

Minulla itselläni on niin paljon kaunista. Enemmän kuin minulla on koskaan ollut.

Minulla on niin paljon rakkautta. Enemmän kuin minulla on koskaan ollut.

Kuka haluaisi luopua rakkaudesta?

Kuka tosissaan voi miettiä rakkaudesta luopumista, jotta voisi rakastaa?

Mikä sen aiheuttaa? Pelko.

Pelko epäonnistumisesta.

Minusta tuntuu, että minä haen draamaa elämääni.

Minun elämässäni on aina ollut draamaa. Joskus turhan paljonkin.

Minulla ei ole ollut ollut sellaista draamaa kymmeneen kuukauteen.

Pahoin pelkään, että olen juuri hakenut juuri sitä draamaa.

Kaivannut sitä. Ja olen saanut sitä pahimmalla mahdollisella tavalla.

Mutta se ei johtanut mihinkään.

Se teki kipeää. Se tekee edelleen kipeää.
Nyt tiedän etten halua draamaa.

Sieluni kuin musta aukko.

Mieleni kuin tornado.

Sydämeni kuin kylmä kivi.

Silti minä rakastan enemmän kuin ennen.

Ymmärrän rakkauden voiman paremmin.

Minä rakastan ja minua rakastetaan.

Pitikö minun tosiaan tehdä virhe, jotta sen tajuaisin?

Toivon että elämä jatkuu onnellisesti ja omalla painollaan.

Haluaisin niin paljon ja samalla niin vähän.

Ennen kaikkea haluaisin vain unohtaa.

Kuinka pystyisin unohtamaan?

Kuinka pystyisin pyyhkimään sen muististani?

Kuinka voisin nukkua yöni rauhassa?

Kuinka katson rakkauttani silmiin muistamatta sitä kärsimystä?

Unohtaminen on aina ollut minulle vaikein asia.

Kiemurtelen aina kärsimyksessäni.
Tuntien henkistä tuskaa.
Fyysistä tuskaa.

Kerran se oli tappaa minut.

Syytän lakkaamatta itseäni ja tekojani.

Se ei ole koskaan johtanut mihinkään hyvään.
Mitä jos kaikki tietäisivät?
Olisiko se sitten helpompaa?
Ei, en halua kaikkien tietävän.

En pysty antamaan itselleni anteeksi.

Miksi? Rakkautenikin pystyy antamaan anteeksi.

Mitä minä voin tehdä?

Sanonta Aika parantaa haavat taitaa olla ainut lääke.

Onhan minulla sentään rakkautta ja huolenpitoa.

Haluan antaa rakkaudelle voimaa.
Haluan antaa kaikkeni miehelleni.
Elää meidän elämäämme.

Haluan pitää siitä huolta.
Haluan pitää sen hedelmistä huolta.

Haluan rakastaa.

Tässä vielä lopuksi

Shoppailu himon helpotusta 30.7.2013

Mä niin inhoon aikaisin heräämistä. Mutta oikeastaan se oli aika mukavaa herätä kellonsoittoon. Kello oli seitsemän. Väsytti ihan jumalattomasti, mutta koitin pitää silmät auki ja heräillä hissuksiin. Tuuletin humisi ja kello tikitti. Itseasiassa pidän aikaisin heräämisestä. Se tarkoittaa, että elämässä on rutiinia ja sisältöä. Jos herää aikaisin kellon soittoon on mentävä jonnekin tiettyyn aikaan. Onneksi koulu alkaa ensi viikolla. Saan rutiinia elämääni, jota todella tarvitsenkin. Tekemättömyys ja lusmuilu tekee sairaaksi. Minä ainakin olen pahassa stressissä ja depressiossa tälläisen loman jälkeen. Koulu ja toivon mukaan työtkin toivottavasti saavat minut taas jaloilleen ja jaksan pitää sosiaalisia suhteitani yllä. Lopulta seitsemän kaksikymmentä vääntäydyin ylös ja puin vaatteet päälle.

Puoli kahdeksalta lähdin polkemaan kohti terveyskeskusta. Mä en millään olisi halunnut, mutta lupaus mikä lupaus. En voi pettää enään yhtään lupausta. Sitä paitsi, se monien pitkien minuuttien odotus oli pahinta. Lääkärihuoneessa mennyt aika oli oikeastaan aika lyhyt ja nopea. Poljin kotiin ja yritin edelleen rentouttaa mieltäni. Se on ihan normaalia, hoin mielessäni.

Kello oli puoli kahdeksan, kun aloitin riisipuuron keittämisen. Kiehauta vesi ja laita kaksi desiä riisiä imemään vedet. Lisää sitten litra maitoa ja keitä hiljalleen ainakin 40 minuuttia. Ihan hyvää siitä tuli. Yhdeksältä aloitin opinnot. Luin eilisen ja tämän päivän tuntien kappaleet. Puolitoista tuntia opiskelua plakkarissa, aika hyvin jo kahdestakymmenestä.

En sitten muistanut laittaa suolaa...tuli mieleen nytkun katsoin tätä kuvaa

Koskahan saatais liesituuletin kuntoon?

Yhdentoista jälkeen lähdin vakikirpparilleni. Tuli tunne että nyt on pakko päästä vähän tuulettumaan ja shoppaamaan jotakin. Löysinkin paljon sellaista tarpeellista, tai ainakin sellaista mitä haluan. Ihme tarjoilu ja esillepano friikki mustakin tullut. Hamstraan hirveästi erilaisia tarjoiluastioita, jotka noudattavat silti tiettyä kaavaa. Kirpputoreissa on se hyvä puoli, että siellä on halpaa. Paljon hyväkuntoisia tarvikkeita ja tavaroita edullisesti. IKEA-astiatkin halpuuttaan halvemmin. Niitä ei tähän talouteen saisi tuoda, mutta ne ovat hyväkuntoisia ja sellaisia, joita olen halunnut. Ja tiettyjä pieniä saman yksityiskuvioin juttuja on kiva olla keittiössä, kuten teepussilautaset ja munakupit.

Tän päivän ostokset

Tuon valkoisen takia ostin nämä kaksi.

 Teelautasten takia ostin munakipot.

Laitoin pyykit kuivumaan telineelle ja pesin toisen koneellisen tiskiä. Ihana katsoa keittiöön, kun se on siisti. Postinkantaja tuli. Laatikon kannet lämähtelivät vuorollaan, kun posteja laitettiin. Todennäköisesti pelkkiä mainoksia ja joutavia Magneetteja. Mainokset ovat mielenkiintoisia. Katson ne aina moneen kertaan läpi. Autoja kulkee paljon ohi. Joskus kyllästyn keskustassa asumiseen, mutta toisaalta liian hiljainen asuinympäristö voi tehdä hulluksi ja olon yksinäiseksi. Taas laatikko kävi. Käviköhän naapuri hakemassa postinsa, vai käviköhän joku jehovantodistaja viemässä postilaatikkoon pakkosyöttö lappujaan, kun ovesta ei pääse sisään ilman avainta.

Nukuin sitten puolentoista tunnin päiväunet. Aika ei ole ikinä madellut niin hitaasti. Heräsin puolen tunnin välein luullen ja toivoen aina, että se olisi jo paljon. Mutta ei niin ei. Päätä särkee enemmän kuin sänkyyn mennessä. Mä en ymmärrä mikä mulla on. Kaksi päivää särkenyt päätä yhtäsoittoa. Otin aamulla kasisatasen buranan ja äsken kun kello näytti kakskyt vaille kolme toisen, kun heräsin. Miten mä selviän kunnialla kahdesta teoriatunnista?

Silmä ja pääsärystä huolimatta selvisin, kuin selvisinkin kunnialla. Kuunteleminen ja ymmärtäminen on yllättävän helppoa, kun on käynyt itse kotona läpi tunnin aiheet. Pitäis varmaan opetella opiskelemaan ihan koulukoulujuttujakin kotosalla. Tunnin päätyttyä lähdin Robin Hoodiin ostoksille. Sipsipussi oli 1€, siel oli niitä kolme, mutta ostin vain yhden. Nyt kun avasin sen tuntuu et tekis mieli käydä ostamassa ne loputkin, kun halvalla saa, jos ne edes olis siellä enään. Nää on ihan sairaan hyviä. No, ei makeaa mahan täydeltä, oikeastaan suolaista eikä makeaa, mutta anyway. Kaveri tulee vissiin kohta katsomaan mun kanssa elokuvaa. Kiva viettää tyttöjen iltaa pitkästä aikaa (: Pitää keitellä teetä, kun sillä on kurkku vähän kipeä kai. Munkin tekee mieli teetä.

Valkoinen kiva hiuskukka<3 Viimenen, -50%. Nään siitä samalla millai joiteri systeemi siinä on kun mun musta kukka meni rikki. Pitää korjata.

Tätä odotellessa. Kulhosta kylläkin näkyy jo pohja...