Eksyksissä
Lunta tuprutti koko ajan enemmän. Hannu ei ollut enää varma, mistä suunnasta oli tullut. Hän huusi apua, mutta hänen huutonsa hukkui tuulen huminaan. Hän oli aivan kylmissään ja peloissaan, silti hän tarpoi syvässä hangessa eteenpäin. Lumi paiski päin hänen kasvojaan. KErran hän kaatui hankeen. Edessä häämötti tumma läiskä. Hannu päätti mennä katsomaan, mikä se oli. Pian hän huokaisi helpotuksesta tajuttuaan, että siellä oli luola.
Luola oli pimeä. Hannu tonki reppuaan ja löysi tulitikut. Hän sytytti yhden niistä ja tutki luolaa. Hän joutui sytyttämään valoksi vielä muutaman tikun, ennen kuin löysi peremmältä luolasta kasan kuivia risuja. Niistä hän kokosi kasan ja sytytti sen.
Sitten hän istuutui ja sytytti tupakan. Hänellä riittäisi niitä korkeintaan kolmeksi päiväksi. Tuskin hän sentään kauaa olisi eksyksissä. Tupakan poltettuaan hän nousi ja tutki luolaa tarkemmin. Seinillä oli kuvioita. Luultavasti monta vuosisataa, ehkä jopa tuhatta sitten tehtyjä. Luolan takaa hän löysi kuivuneita sammalia. Niistä hän saisi nukkuma-alustan. Hän alkoi siirtää niitä lähemmäksi nuotiota. Sitten, aivan yhtäkkiä hän huomasi sammalien takana aukon. Se johti jonnekin, mutta minne? Siitä hän aikoisi ottaa selvää aamulla. Tai illalla. Hän ei tiennyt, mikä aika vuorokaudesta oli, mutta häntä väsytti. Käperryttyään sammaliin hän nukahti heti.
Leirissä Mari ja Jussi olivat hyvin huolissaan Hannusta. He huhuilivat häntä myrskyn läpi vastausta saamatta. He toivoivat, että Hannu olisi turvassa jossakin luolassa. Myrskyn laannuttua he lähtisivät etsimään häntä. Nyt he kävisivät nukkumaan.
Herättyään ja syötyään Hannu pakkasi tavaransa ja lähti ottamaan selvää luolan perällä olevasta kolosta. Ryömittyään ikuisuudelta tuntuvan ajan hän oli tunnelin päässä. Hänen silmiensä edessä avautui suuri luola. Sen katossa oli aukko, josta valo syöksyi luolanb keskellä olevaan veistokseen. Veistos heijasti valoa ympärille luolaan. Luolan seinät kimalsivat timanteista ja muista jalokivistä. Luolassa oli kauniita patsaita ja luolan perällä oli kaksi valtaistuinta. Luolasta lähti monia tunneleita. Niitä hän ei menisi tutkimaan. Sinne voisi eksyä. Hän vilkaisi vielä kerran luolan seiniä ja veistoksia. Sitten hän kääntyi ja meni takaisin tunneliin, josta oli tullut.
Myrsky oli lakannut. Lumihiutaleet tippuivat nyt kevyesti maahan. Hän katseli ympärilleen ja näki tutun vuoren. Sitten hän huomasi kaksiliikkuvaa hahmoa vuorella päin. Hän tunnisti ne Mariksi ja Jussiksi. Hän huusi heille ja lähti tarpomaan hangessa heidän luokseen. Hän päätti, ettei kertoisi heille muu kuin, että hän eksyi puita etsiessään, löysi pienen luolan ja nukkui yönsä siellä. Jalokiviluolan hän pitäisi omana tietonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti