The understanding of my soul, my mind and my heart.

torstai 29. elokuuta 2013

Depressio on painajainen 29.8.2013

Pahoittelen sekä itselleni, että teille rakkaat lukijani, etten ole paljon päivitellyt viimeisen kuukauden aikana. Mihin katosi päivittäinen kirjoitteluni? Miksen kuvaa enään joka päivä niinkuin ennen?
Yksinkertaisesti en vain ehdi jaksa ja ei huvita.
Ehkä se johtuu masennuksesta.
Tunnen itseni lievästi masentuneeksi.
En onneksi pahasti, mutta kuitenkin.
Tämä ei ole mukanvaa.
Otan silloin tällöin kuvia, mutta laitan ne tyyliin kerta viikkoon tänne.
Mutta kuvienottaminen ei tunnu enään niin vapauttavalta.
Se tuntuu pakkopullalta.

"Otanpa kuvan, koska toi näyttää kivalta ja ennen olisin ottanut kuvan siitä"

Tekstiäkään multa ei tule samallatavalla.
Joskus tulee kirjoitettua kirjoitelmia, mutta ei kunnon päiväpostauksia.

Ehkä vielä tulee aika, jolloin kirjoitan taas niinkuin ennen.





Monipuolista aamupalaa:






Näin taas viime yönä painajaista. Heräsin kahden aikaan ja ponnahdin pystyyn, sydän tykytti ja lähellä kävi etten olisi huutanut. Kuvat pyörivät silmissäni, laitoin valon päälle. Koitin saada unta, mutta ne kuvat vain pyörivät mielessä. En uskaltanut nukahtaa, ne olisivat tulleet takaisin. Hain juotavaa ja laitoin keittiöön ja vessaan valot. Hain myös ipodin kajareineen makkariin takas ja laitoin Juha Tapiota soimaan. Joku tunti meni ennenkuin sain unta rauhottuneena. Ihan hirveää kun ei ole rakasta vieressä. Se rauhottais heti. . .

torstai 22. elokuuta 2013

Sohvalla löhötessä näkee monenmoisia juttuja 22.8.2013
























Täydellinen mies ei ole täydellinen 22.8.2013



Minulla on unelma.
Unelma täydellisestä elämästä.
Elämästä,
jossa on rakkautta.
Elämästä,
jossa on tavoitteita.
Unelmia.

Elämääni kuuluisi mies.
Täydellinen mies.
Millainen on täydellinen mies?
Täydellinen mies on komea.
Täydellinen mies on hurmaava.
Luotettava sekä rehellinen.
Hänellä on valtaa ja voimaa.

Täydellisellä miehellä on ote minusta.
Täydellinen mies rakastaa
sekä huonoja että hyviä puoliani.

Mies,
joka rakastaa minua.
Mies,
jota minä rakastan.

Täydellinen mies ei ole täydellinen.

Minulla on jo mies.
Täydellinen mies.

Yksi unelmani unelmista on totta.

Unelma,
jota tavoittelen,
on ura.

Haluan rakentaa itselleni loistavan uran.

Uran,
jossa loistan.
Jolla kasvatan omaisuuttani.
Omaisuutta,
jonka jaan mieheni kanssa.
Omaisuutta,
jonka jaan perheeni kanssa.

Siitä pääsenkin seuraavaan unelmaani.

Perhe.
Haluan perustaa perheen.
Haluan lapsia.
Haluan lemmikkejä.
Kissan ja koiran.
Ehkä muitakin.

Haluan myös talon,
jossa on hyvä asua.
Joka on täydellinen.
Se saattaa vaatia useamman talon,
kunnes tulee täydellinen.
Se oikea.

Mutta talo vaatii rahaa.
Sen eteen täytyy raataa.
Tehdä paljon töitä.

Haluan hyviä suhteita.
Suhteita,
joilla pääsen eteenpäin.
Joilla saan töitä.
Sekä uusia tuttavuuksia.
Ehkä jopa ystäviä.

Haluaisin niin kovasti ystäviä.
Tunnen itseni niin pieneksi,
koska olen yksin.
Minulla on ripaus ystäviä.
Joskus tuntuu,
että he eivät välitä.
Eivät muista minua.

Tuntuu kuin he olisivat unohtaneet.
Ehkä he vain ovat kyllästyneet.

Minä yritän.
Yritän kovasti.
Elätellä suhteita henkiin.
Se vaatii aikaa.
Se vaatii tukea.

Miten saa ystäviltä tukea ystävyyden elvyttämiseen?

Vaikea kysymys.
Mutta kaikki aikanaan.

Vielä yksi unelma.
Eläminen.
Haluan elää.
Kokea kaiken.
Nähdä kaiken.

Haluan tuntea kaiken.
Ymmärtää kaiken.
Matkustaa.

Jo lyhyemmällä tähtäimellä,
jo tänään,
haluaisin elää.
Haluaisin iloita.
Hauskutella ja revitellä.
Rentoutua ja fiilistellä.

Haluaisin hymyillä aidosti.

Haluaisin nauttia elämästäni,
vaikka rakkaani ei ole täällä kanssani.
Haluaisin nauttia,
että nauttisin rakkaanikin kanssa.
On vaikea masentuneena iloita kerran.
Vaikka ilonaihe olisikin valtava.
Se on vain sääntö.
Elämän sääntö.

Pitäisi osata elää myös yksin,
jotta osaisi elää yhdessä.
Mutta miten?

Yksin ei voi olla yhdessä.

Minä en tiedä mitä tekisin.
Olen yrittänyt iloita,
niistä pienistäkin asioista.
Se vain on niin vaikeaa.

Haluaisin olla ulkona.
Pitää vähän vapaata.
Olla ystävien kanssa.
Olla äidin kanssa.

Haluaisin,
että äidilläni olisi aikaa minulle.
Vain minulle.
Oltaisiin kahdestaan.
Tehtäisiin jotain yhdessä.
Pitkästä aikaa.

Haluaisin myös nikkaroida.
Pieni rakentaminen rentouttaa.
Kun lopuksi saa nähdä kättensä jäljen.
Mitä kaikkea näillä käsillä saakaan aikaan.

En haluaisi olla yksin.
Yksin minä hajoan.
Tuhansiksi hiukkasiksi.
Ne on vaikea koota siihen mennessä,
kun rakas tulee kotiin.

Minun on pystyttävä siihen.
Ja minä pystynkin siihen.
Näytän sen teille.
Minä olen vahva.
Olen aina ollut.

Olen aina noussut pohjalta.
Olen noussut,
vaikka olen ollut puoliksi haudattuna.
Minä tulen aina nousemaan.
Minä näytän maailmalle,
etten ole heikko.

Jonain päivänä siitä tulee totta.
Jonain päivänä tästä tulee totta.
Jonain päivänä unelmani ovat tosia.
Jonain päivänä osaan elää.

Ennen kaikkea haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Vain elämää . . . kunnes kamera 21.8.2013

Viimeinen kuppi halppis kahvia 19.8.

Täysi TeinixTeeTrilogia

Mun syksyn takan ensilämmitys aamulla puoli seitsemän

Lähetin Korkeasaaresta mulle ja rakkaalle omat kortit

Varjoleikkiä

Korkattiin eilen kaverin kanssa, ei kyllä maistunut yhtään vaahtokarkille..


En oo koskaan tehny itte tällästä teetä, aina on ollut pussi, nytkin sieltä luikahti pieniä teehiveniä kupin pohjalle...

Uusi sisustustauluni, kaveri valahti kalpeaksi kateudesta ;)

Kirjani sekä reseptikirjani sävy sävyyn<3 Sattumaako?

Se oli vielä ihanemman värinen oikeesti, mä en osaa yhtään kuvata enään...



Nyt toimii pihalamppukin, kiitos isännöitsijän isän

Tää mua niin sylettää!!!! Ottaa päähän että kihisee. Kuu on niin kaunis, kraaterit ja kaikki pilkut näkyy selkeästi ja kun tarkennan niin näkyy tosi yksityiskohtasesti mut kuva on tällänen. Mua niin ottaa päähän kun en osaa käyttää kameran asetuksia. Painelin kaikenmaailman napit ja rullat ympäri ja ämpäri ja ei, ei niin ei mä en vaan osaa. Kohta en koske ikinä enään kameraan. Vituttaa kokoajan -.- Tällästä paskaa kun vois saaha kivanki kuvan. PRKL! Sori rage.

tiistai 20. elokuuta 2013

Olen vain paha uni, joka lopultakin on ohi 9.8.2013



He eivät tiedä sitä.
He eivät osaa aavistaakaan sitä.
He eivät voisi uskoa sitä.
Mutta se on totta.
Minä tiedän sen.
Minä tunnen sen.
Minä tein sen.

Olen likainen.
Saastainen olento.
Se raastaa sisintäni.
Tunnen kouran sydämeni ympärillä,
joka puristaa sen kasaan.
Sapelin, joka lepää kurkullani,
valmiina sivaltamaan.

Sana vain ja olen mennyttä.
Sana vain, se on historiaa.
Minä olen historiaa.

Olen vain paha uni,
joka lopultakin on ohi.

Pala painajaista.
Pala helvettiä.
Paholaisen lapsi.

Katsoessani ulos tyhjä ilme kasvoillani,
näen sen.
Näen seuraamukset.
Näen kaksi ihmistä itkemässä.

Toinen heistä on juuri rikottu maahan.
Hänen uskonsa on murrettu.
Luottamuksensa menetetty.
Hänen rakkauttansa koetellaan.

Toinen kouristelee maassa.
Tasolla, jonne hän kuuluukin.
Hengittämättä.
Suru ja tuska kiristävät häntä.

Kuolema ja kadotus vetävät häntä murskaavaan syleilyynsä.
Synkimmistä synkin siivetön piirittää häntä.
Tummimmista tummin ratsu kannoillaan.

Hän pääsee otteesta irti.
Palaa elävien kirjoihin.
Vaivoin hän saa itsensä rauhan veneeseen.
Rakkaansa avulla.
Rakas repii hänet takaisin.
Ei aio päästää irti.

Haluan perua sen.
Haluan tehdyn tekemättömäksi.
En saa sitä mielestäni.
Se vainoaa minua.

Tunnen kaikkien halveksivat katseet.
Syyttävät sanat.
He varmaan sylkisivät päälleni,
mutta eivät halua astua niin lähelle.

He eivät tiedä.
Minä vain kuvittelen.
Kaikki on minun päässäni.
Minä kierin häpeässäni.
Katumuksessani.

Vaikka saan olla rakkaani kanssa.

Hän on vielä kanssani.
Meillä on rakkautta.
Meillä on voimakas side.
Mutta näen häntä harvoin.
Hänellä on velvollisuutensa.

Olen niin...väsynyt.
Voimani ovat poissa.
Ikävöin häntä.
Joka hetki.
Voin pahoin.
Yöni ovat sekavia.
Iltani tyhjiä.




sunnuntai 18. elokuuta 2013

Peace Of My Week 18.8.2013

Rakas lähti taas. 30.8.2013 kello neljän jälkeen näen mieheni seuraavan kerran. On aika haikea fiilis . . . mutta enköhän minä pärjää (: Valoin tänään itseni uudella voimalla. Tajusin että miksi sitä suremaan, ei mua pitäis haittata vaikka rakas lähtee, koska se tulee kuitenkin takaisin mun luo. Mä haluan sen tulevan takaisin mun luo. Jälleennäkeminen sitä paitsi on aina sitä ihanempaa mitä pidempään on erossa. (: Onneksi näitä kahden viikon taukoja ei kuitenkaan ihan koko aikaa ole. Pian on aika käydä nukkumaan, että jaksaa nousta aamulla puoli seitsemältä keittämään kahvia ja kahdeksaksi töihin.

Tunnelmointia Karhun kanssa

Perjantaina tein pastaa illalliseksi (:

Jälkkäriksi Valkosuklaakuningatarjätskiä

Huomenna kaupat matikka 2-11:sta. Hyvästit lukiolle.

Tyylikuva roskiksesta

Jonkin aamun aamiainen

Pari viikkoa sitten leivoin sämpyjä ( taas )