Pahoittelen sekä itselleni, että teille rakkaat lukijani, etten ole paljon päivitellyt viimeisen kuukauden aikana. Mihin katosi päivittäinen kirjoitteluni? Miksen kuvaa enään joka päivä niinkuin ennen?
Yksinkertaisesti en vain ehdi jaksa ja ei huvita.
Ehkä se johtuu masennuksesta.
Tunnen itseni lievästi masentuneeksi.
En onneksi pahasti, mutta kuitenkin.
Tämä ei ole mukanvaa.
Otan silloin tällöin kuvia, mutta laitan ne tyyliin kerta viikkoon tänne.
Mutta kuvienottaminen ei tunnu enään niin vapauttavalta.
Se tuntuu pakkopullalta.
"Otanpa kuvan, koska toi näyttää kivalta ja ennen olisin ottanut kuvan siitä"
Tekstiäkään multa ei tule samallatavalla.
Joskus tulee kirjoitettua kirjoitelmia, mutta ei kunnon päiväpostauksia.
Ehkä vielä tulee aika, jolloin kirjoitan taas niinkuin ennen.
Monipuolista aamupalaa:
Näin taas viime yönä painajaista. Heräsin kahden aikaan ja ponnahdin pystyyn, sydän tykytti ja lähellä kävi etten olisi huutanut. Kuvat pyörivät silmissäni, laitoin valon päälle. Koitin saada unta, mutta ne kuvat vain pyörivät mielessä. En uskaltanut nukahtaa, ne olisivat tulleet takaisin. Hain juotavaa ja laitoin keittiöön ja vessaan valot. Hain myös ipodin kajareineen makkariin takas ja laitoin Juha Tapiota soimaan. Joku tunti meni ennenkuin sain unta rauhottuneena. Ihan hirveää kun ei ole rakasta vieressä. Se rauhottais heti. . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti