Se tunne kun yrität tabletilla kirjottaa pitkästä aikaa blogitekstiä, muttet edes pääse blogiin, koska se lagaa ja et löydä oikeaa sähköpostiosoitetta etkä muista salasanaa mihinkään ja joudut tyytymään puhelimeen, koska siellä blogi on auki..taisiis salasanan jouduin kirjoittamaan, mutta täällä oli valmis sähköpostiosoite.
Olen siis bussissa matkalla kohti lomakohdetta, jossa aion nauttia seuraavat vähintään yhdeksän päivää nauttien rauhasta ja yksinäisyydestä. En ole täysin yksin, mutta serkkuja ei lasketa. Ne ei oo koko aikaa paikalla, joten saan nauttia omasta ihanasta seurastani osan aikaa. Sitä minä kaipaankin. On ihanaa päästä pois kotopuolesta. Voi että mikä soppakattila siitä on tullut! Olen hermolomantarpeessa todellakin...ensinnäkin olen fyysisesti aivan loppuunpalanut, minkä vuoksi olen henkisestikin väsynyt ja siihen päälle kaikki elämän tapahtumat ni jo on ressivuorta kerrakseen. Elämäni olen onnistunut sotkemaan täydellisesti sekä kaikki ihmissuhteet.
Mutta suunta ei voi olla enään kovin paljon alaspäin. Positiivista ainakin ajatella niin. Kaipaan sitä huoletonta aikaa, kun asiat oli hyvin ja oli kumppani, jonka kanssa yhteinen koti ja elämä. Löytäisinpä ihmisen, joka olisi minulle juuri se oikea. Luulin löytäneeni sen ja niin löysinkin, mutta erinäiset asiat hänessä ja minussa eivät sopineet yhteen. Ei meistä koskaan tule onnellista paria vaikka rakastamme toisiamme valtavasti ja tulemme aina rakastamaan. .
Toivon että tällä reissulla löydän itselleni mielenrauhan ja tasapainon, jotta pystyn ja jaksan elää kotonakin kohtuullisen iloista elämää. Toivon että saisin ihmissuhteeni kuntoon, että voisin olla kaveri ja minulle voitaisiin olla kavereita. Kirjoittaminen saa minut todwlla vihaiseksi koska puhelimella on rasittavaa kirjoittaa kun ei näe tekstinäppäimistön lisäksi mitään muuta niin tekstin korjaaminwn on työlästä. Hermot menee ei tää hermolomaa ole... :D täytyy kehittää jotain tuon tabletin kanssa tai lainata konetta perillä ja jos kirjoitusfiilis herää (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti