Joo, mulla on ollut vähän niinkuin elämän korjaus projekti meneillään pari viikkoa. On muuten alkanut jo tuloksia tulemaan (: Mun masennus on hävinnyt uusien juttujen taakse. On ihanan stressitön ja keveä olo. Tää tunne on aivan uusi, ainakaan en muista koska olisin tuntenut näin. Varmaankin keväällä. En jaksa murehtia enään, enkä murehdikaan. Nautin kaikista pienistä asioista. Ei ole kiire minnekään, aamuisin herään viidenkuuden aikaan virkeänä ja ehdin siivoilla ja tehdä koulutehtäviä. Uuden rennonletkeän työssäoppipaikan myötä päivät menevät mukavasti työntouhussa. Just sellasta hommaa mistä tykkään ja mitä osaan! Aivan mahtavaa! (:
Työpäivän jälkeen kotiin tulo ei ahdista ja masenna. On mukava päästä kotiin. Teen kotiaskareita ja koulujuttuja ja katson telkkaria. Tartun toimeen heti, jos huomaan jonkin tehtävän homman. Aiemmin vain annoin olla ja makasin sohvalla jaksamatta välittää mistään. Se vaikutti koko minään. Olin masentunut, en tiedä oliko se vain kaamosmasennusta, sitä on ollut kesästä asti, joten varmaankin ihan masennus. Äkäilin ja kiukuttelin ja itkin kaikille kaikesta. Turhauduin pienistäkin jutuista. Nyt ei tunnu siltä. Olen taas oma "ihana" itseni. Miten nyt kukakin tykkää sanoa. Nyt hymyilen kokoajan. Aiemman olotilani takia viikonloputkin menivät aikalailla penkinalle pääsääntöisesti. Toki pieniä iloisia hetkiä, mutta aina ennemmin tai myöhemmin sain kiukkukohtauksen ja riidan aikaiseksi. Nyt uskon että tämän uuden mielen ilmeen ansiosta osaan nauttia rakkaani kanssa joka hetkestä (:
Se on silkka tosiasia että parisuhde ei voi hyvin, jos koko muu tunne-elämä ja sosiaalinen elämä on solmussa. Koska mun parisuhteella on teoriassa kaikki hyvin, ja nyt kun mulla alkaa taas olemaan muu elämä hyvin, niin ehkä myös pian parisuhde on myös käytännössä hyvin (: pikkuhiljaa etenen itseni kanssa. Onneksi mulla on ihana mies joka rakastaa mua sellasena kuin mä olen ja jaksaa mua<3 Siksi mä rakastankin sitä vielä enemmän. Voin turvallisesti luottaa siihen että se ei hylkää mua vaikeina aikoina. Paljon me ollaan koettu, kyllä, niitä huonojakin, ja jopa korjauskelvottomia asioita, mutta niistäkin on päästy yli.
Myrskyn ja sumun jälkeen tulee aina kaunis auringon nousu.
Rakas, elämäni on meitä varten
Nyt ja aina
Ps. loppuun aiheeseen liittymättömiä kuvia, eli mun eilisestä ilta- ja tänään aamupalasta. Tätä mä oon syöny viikon...onneks ens viikol vaihtuu ruokavalio...pitsaan :D huomenna kun rakas tulee kotiin tehdään yhdessä pitsaa, josta riittää mulle ens viikokskin.
Ei mua edes harmita että rakas tulee vasta huomenna, koska..niin, mitä sitä vaivaantumaan siitä miten tyhmältä tää saattaa kuulostaa. Mutta koska mun "uus elämä". Ja mä nään ihan kohta mun maailman rakkainta ystävää jota en ole nähnyt kuin viidesti vilaukselta puoleentoistavuoteen. On mahdollista että toinen kaveri tulee yöksi, mutta todennäköisesti ei. Mutta ei sekään haittaa, koska mä voin katsoa rästiin jääneitä ohjelmia ja tehdä koulujuttuja (:
On täällä yksi aiheeseen liittyvä kuva, muistamispöytä. Kaikkia rakkaaseen liittyviä juttuja.
Katsokaa miten ihania kukkia mä sain siltä viime viikonloppuna kun se tuli lomille! Rakastan niitä<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti