The understanding of my soul, my mind and my heart.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Kuvaton 11.10.2013


Se tulle kun sulla on ikuinen rasitusvamma oikeassa ranteessa, ja kymmeniä nauloja lyödessä, menee rannetuesta huolimatta liki puolet hutiin, koska ranne ei kestä. Tuskanhiki valuu joka puolella ja sattuu, mutta pakko vaan painaa. Menipä sitten heti maanantaiaamun kunniaksi voimalla hutiin ja tietenkin kämmeneen. Tuli samantien jäätävän kokonen ruhje ja verenpurkauma. Jatkoin silti urheasti loput tusinan naulaa ja kävin hakemassa kylmää. Tein kuitenkin seuraavat kolme tuntia töitä, kanniskelin kylmäpussia ja purin huulta. Sit ei enään kestänyt, kokoajan sattu ihan tajuttomasti ku teki jotain ja paikallaan oli jomottava kipu. Kävin sit pyytämässä luvan lähteä kotiin ja kävin aamulla terkalla, koska se oli edelleen kipeä ja turvoksissa (se oli turvonnut ma puoleenpäivään mennessä melkein puolenkämmenen kokoseks) ja sain kirjallisen todistuksen työkyvyttömyydestä tiistaiks. No ke ja to on menny tosi kivasti töissä, ei juurikaan särkenyt (paitsi eilen oli jäätävä migreeni, mistä huolimatta tein ahkerasti töitä), mutta tänään...Pidin laastaria yön kun siitä lähti nahka eilen, ja nyt se on vereslihalla ja aivan tajuttoman kipeä. Pakko painaa muutama tunti ennen kuin pääsee lepuuttamaan. Yhtä maanantaita koko viikko, mutta onneksi rakas oli lomilla tiistaihin asti<3

Eilen mulla ei ollut mitään töitten jälkeen, joten ahkeroin kovasti. Tiskasin, viikkasin pyykit, laitoin pyykit koneeseen, lämmitin takkaa, järjestelin loput Aku Ankat ja rakkaan EnsiPäiväKuoret. Se on ihan sika kivaa hommaa. Ehkä mun pitäis harkita oikeesti merkonomiaa ja logistiikkaa ammatikseni. Mä nautin siitä hommasta.

Mun pitää löytää oikea ammatti. Mulla on vielä reilu vuosi aikaa. Meinaan käydä raksan loppuun, koska tykkään senkin useista osa-alueista ja koska muuten olisin opiskellut turhaan jo puoltoistavuotta, ilman papereita tai mitään hyötyjä. Mun täytyy myös itse kouluttaa itseäni. Mun pitäis oikeesti alkaa liikkumaan. Nyt kun oon itse saanut itselleni liikunnanmotivaation ja innon, että menen töihin mopolla ja kaikki hyötyliikunta pyörällä, niin sitten tulee aina joku ulkopuolinen joka jollain tapaa sotkee suunnitelmat ja on pakko mennä mopolla että ehtii mihinkään. Bensa ja liikunta lyhyesti sanottuna on se motivaation ammennuslähde. Pitäis säästää bensaa, koska se maksaa ja pitäis liikkua, koska... no kaikki tietää miks pitää liikkua. Mun hyötyliikunnat töiden ulkopuolella kuitenkin on liki 20km ainakin kolmena päivänä viikossa plus päälle lenkkeilyt.

Sitten mun pitäisi hioa sosiaalisia taitojani. Mä en ole mikään ihmisten kanssa järkevästi kommunikoiva persoona. En tuu toimeen, jos joku A neuvoo ja sanoo mitä tehdä ja mitä ei ja miks noin kokoajan B istuu kuin paskatatti tekemättä mitään C tekee muttei osaa kommunikoida. Kemioitten pitäs sopia yhteen työparin kanssa. Ihan oikeesti, jos ette oo vielä huomanneet sitä, tulette joskus huomaamaan. Sen näkee heti kenen kanssa tulee toimeen ja kenen ei. Oon nähnyt sen jo monissa työ- ja TOP-paikoissani. Mutta nyt mulla alkaa tulla kiire lähteä töihin. Toivottavasti teitä ei pitkästytä mun höpöttelyt ja filosofoinnit (:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti