Maasikaa 27.6.2013

Isä soitti puol ysiltä, että on tulossa hakemaan niitä karpaloita, mitä lupasin eilen sille. No, soitin sitten mummolle että joko ne on kaupungissa, että lähdetäänkö hakemaan mansikoita, kun puolen päivän aikaan alkaa ukkonen ja vesisade (Mitä ei kuitenkaan tullut kuin vähän). Lähettiin sitten puoli kymmenen aikaan Kantolan tilalle Pääsinniemelle. Keräsin 8 kg mansikoita. Enempää sieltä ei saanut kun on ruuhka-aika.

Viimeinen ripaus taivasta

Kahta sorttia, en muista mitä, kuulosti heprealta

Hittolainen kun on selkä kipeä. Se ei oo yhtään hyvää hommaa se marjojen poimiminen. Ehkä just siks mä inhoon sitä... Muttajuu, kotiin tultua aloin heti perkamaan niitä. Inhaa hommaa sekin, joten päätin touhuta ne kellarin rappusten juurella, missä oli ihanan viileää. Ei hikoile perkaja, eikä mansikat pehmiä enempää. Kuuntelin sitten kauhuissani ukkosta siinä lajitellessani niitä; kokonaiseksi jäävät suoraan purkkeihin ja soseeksi menevät kulhoihin. Ja kattilaan.

Hidasta hommaa...muutama valmiina

Huh, kaikki perattu!

Soseutus oli kivaa. Pistin hieman sokeria sekaan. Kahteen kiloon mansikoita puol desiä sokeria on sopivasti, ettei ihan mene hilloksi (lipesin ja laitoin desin...) Väri säilyy nättinä ja vähän maistuu makealta. 13 purkkia sosetta ja 6 purkkia kokonaisia. Vielä täytyy kerran hakea mansikoita, että saa mehua ja hilloa. Varmaan Valveelta käyn, jos siellä vähän vielä hinnat huokenis. Pitää harkita keräänkö vai ostanko suoraan. Todennäköisesti rääkkään selkääni vielä vähän keräämällä, jotta saan halvemmalla.

Yhden sosesatsin ainekset.

Näyttää porkkanasoseelle, oranssia :D

Kyllä kelpaa (Y)

Mansikat on nyt nätisti pakkasessa ja eilen tekemäni makkarakeitto on syöty. Mikä oli muuten ERINOMAISTA.  Nams! Nyt vaan rentoudun ja kuuntelen hyvää musiikkia. Illalla on tiedossa Man Of Steel Elokuvateatteri Elossa rakkaan kanssa <3